Loppusuoralla

Niin se 4 viikkoa Sankt Veit an der Glanissa työn ääressä pyörähti täyteen ja matkaa oli jatkettava. Paljon tuli opittua ja paljon olisi vielä varmasti oppinutkin, piällysmies itsekkin ilmaisi että ainut huono puoli tässä oli aika, ja olisi mielellään meitä vielä pitänyt hommissa. Toiseksi viimeisenä työpäivänä saimme sertifikaatit sekä molemmat diplomit, omani antoi minulle tittelin ''Master of Reindling'' huumoria työpaikalta ainakin irtosi. Ehkä tänne tulevaisuudessa tilaisuuden tullessa tulen vielä takaisin. Viikonloppu vietettiin Klagenfurtissa, itse istun tällä hetkellä junassa matkalla Wieniin jossa alkanut viikko, viimeiseni täällä Itävallan expeditionilla tulen olemaan.

-Joona

Matka jatkuu

Nyt on sit työt hoidettu kunnolla ja kuulema paikka on tulevaisuudessakin kyseisessä firmassa jos Itävaltaan eksyy. Eilen pääsin seuraamaan perinteistä Kärteniläistä kansantanssia ja muita perinteitä illallisen merkeissä. Kova ikävä jää kaikkia huippuja tyyppejä ja monta kokemusta rikkaampana saa lähteä eteenpäin. Muutama päivä vietetään Klagenfurtissa rentoutuen. Sen jälkeen kävästään Oska in kanssa Grazissa ja sen jälkeen tavataan Joona Wienissä. Toivotaan että säät hellisivät ja näkisimme paljon uutta.

Tässä vain viidesosa mahtavasta porukastamme. 

Keeping it simple

Loppusuora työrupeamasta jo häämöttää, ja aika on kulunut hävyttömän nopeasti. Pakko oli havahtua todellisuuteen ja alkaa suunnittelemaan/varailemaan hotelleja ja junia loppureissulle.
Viimeviikko ei tuonut kummemmin uutta, tosin vastuuta iskettiin paljon enemmän, joka ei lainkaan haitannut, kun talontavat ja peruskuviot kielitaidonkin suhteen oli jo hallussa kätevästi. Pääsin myös tutustumaan hra Taupen kahvinpaahto, sekä eri papulajien miksauskikkoihin, joilla talon kahvit saavat ominaiset arominsa, jollaisia ei muualla tapaa.
Klagenfurtin yössä tuli löydettyä ensimmäinen oikea rokkibaari, joka oli erittäin mieluisa kohtaaminen kaikkien valtavirtamusiikkia suosivien paikkojen jälkeen.
En ihmtettelisi, vaikka itseni löytäisin sieltä viikonloppuna uudelleen.
Lippu kun pysyy korkeella ja saappaat maassa niin on hyvä jatkaa.

-Oskari

Sooloilua leipurintiskillä

Kolmas viikko tuli toimittua leipurismiehenä itsekseen talon vakioleipurismiehen ollessa lomalla, ja työyehtäviin tuli sitä myöten lisää sisältöä; paahtoleipiä, erilaisia sämpylöitä ja leipiä jo aiemmin tutuksi tulleiden briossitaikina leivonnaisten ja kakkujen lisäksi. Tehtävää oli sopivasti ja omasta mielestäsi suoriuduin määrätyistä hommista, ainakin siinä määrin että kaikki mitä sanottiin niin tuli tehdyksi. Aikaisemmat työviikkomme sijoittuivat tiistai-lauantai akselille mutta nyt saimme pitää lauantain vapaana koska allekirjoittanut juhlisti jokavuotista ikääntymisen juhlapäivää. Tänään alkoi viimeinen työviikko ja voi todeta että aika täällä on kulunut todella nopeasti. Lauantaina tuli ihmeteltyä Kärntenin osavaltion pääkaupungin, Klagenfurtin yöelämää, supliikkeja nuoria miehiä kun olemme niin tutustuimme muutamaan paikalliseen ja juttu tuntui luistavan hyvin kun yhteisiä kiinnostuksenaiheita löytyi. Näillä näkymin löydämme itsemme tulevanakin viikonloppuna samoilta mestoilta ennenkuin jatkan viimeiseksi viikoksi Wieniin.

-Joona

Prost

Viikko on mennyt taas kauheata vauhtia, vaikea käsittää että ollaan jo reissun loppupuolella. Töitä on saanut tehdä urakalla, kun hotelli on tällä viikolla täyttynyt n. 200 poliisiakatemian jäsenestä. Kaikenlaisia ohjelmanumeroita ja kekkereitä on päässyt seuraamaan ja on ollut huippuu olla mukana tekemässä.
Koska töistä on tullut hyvää palautetta eikä työpäiviäkään ole jäljellä kuin neljä, voi siirtää jo ajatukset viimeiseen viikkoon. Niin paljon on nähty ja niin paljon näkemättä, että tulee olemaan vaikea tehtävä päättää, minne mentäisiin ja mitä tehtäisiin. Tulihan tuossa tosiaan viime viikolla hypättyä benjikin Euroopan korkeimmalta junasillalta.
Sää on ollut viime aikoina hyvin kylmä, niin on ollut kyllä liiankin kotoisat tunnelmat. Saunaa on kyllä kova ikävä, mutta eiköhän nää pari viikkoo vielä hyvin kestetä.

Puoliväli saavutettu und alles gut

Toinen viikko töissä sujui jo paljon luontevammin, ja listan laajudesta huolimatta on pystynyt ottamaan vastaan tilauksia jo saksaksi, vaikkakin vanhempien karenthian kansalaisten saksan ääntäminen on paikoitellen erittäin kryptistä tulkittavaa. Työvoimaa on kiireaikaan mukavasti ja jos tilanne meinaa äityä tukalaksi, niin pomieskin on täydessä touhussa jottei asiakkaat joutuisi liikoja odottelemaan. Hieno jalat maassa meininki siis, ja kaikki kunnioittavat toisiaan ja työkavereittensa työpanosta.
Kelitkin on alkanut viilentyä (jopa toivotusti) ja tänään kohdattiin ensimmäistä kertaa yhteyshenkilömme Mr. Prommer, joka oli heti ehdottelemassa viimeisten vapaiden viikonloppujen ajaksi aktiviteettejä mm. neljän vuoren valloitus expeditionia, jota täytyy vakavasti harkita.
Ei kuitenkaan pidä liikoja suunnitella eteenpäin, vaan hoidetaan työt kunnialla ja katotaan mitä fiilikset sanoo lähempänä.
Matkan puolivälissä tunnelmat on edelleen vallan asialliset.

Mehr alles!

Oli viimeviikon lentävä lause, sillä tekemistä leipuripisteellä piti. Itävaltalaiset juhliivat erimittakaavassa pääsiäistä kuin meillä Suomessa tehdään joten tilauksia oli paljon. Keskiviikkona tulin myös tehneeksi lounaaksi hernekeittoa, piti vielä ihan resepti kirjottaa asiakkaalle mukaan kun tuntui uppoavan. Pääasiallisesti työpäivät on aloitettu kahdeksalta, puoleenpäivään asti olen ollut niinsanotusti apukätenä ja iltapäivän saanut tehdä töitä yksin. Huomenna starttaa kolmas työviikko, ja vakioleipurismiehen pitäessä loman saan työskennellä viikon itsekseni. Sain jo uuden nimenkin, herra Reindling - kyseisiä kakkuja kun on saanut työstää ihan urakalla.

In Deuschland we say mahlzeit

Niin se vaan toinen viikko Pörtschach:ssa lähti käyntiin. Aika on mennyt kauhean nopeasti ja kaikenlaista on kerinnyt nähdä ja kokea.

Alkuvaikutelma oli aika karu, kun löysin majoitukseni vaatimattomasta työläistentalosta. Äänieristystä ei ole edes sanaksi ja vieressä kulkee rautatie. Työpäivät ovat kuitenkin olleet pitkiä ja raskaita, niin ei ole paljon junat unta haitanneet. Työvuoroni ovat joka päivä 7-12 ja illalla taas 17.30-22.00, välissä on kuitenkin kerennyt hengähtää rannalla aurinkoa ottaen. 

Työporukka on todella nuorta, 16-20 -vuotiaita ja aluksi monet ujostelivat englannin käyttöä. Nytten on kuitenkin pääsyt hyvin porukkaan mukaan ja uuvuttavistakin työpäivistä selvitään huumorilla. Töiden jälkeen on mukava käydä porukalla raikkailla drinkeillä työn vastapainoksi. Töissä on kyllä oppinut paljon uutta ja saksankielikin alkaa pikkuhiljaa taittua. 

 

Tässä hieman kuvaa meidän hotellistamme. 

Pörtschach on parin tuhannen asukkaan ja monien vierailijoiden täyttämä viehättävä kylä. Täältä löytyy uskomattoman paljon hotelleja ja muutamia kauppoja ja ravintoloita. Täältä löytää kyllä kaiken tarvittavan, mutta mielummin olen itse käynyt ostoksilla Klagenfurtissa. Klagenfurtiin pääsee helposti ja edullisesti junalla ja siellä viettää vapaapäivätkin mukavasti.

Viikko sitten työkaverit näyttivät minulle vähän maisemia. Wörtherseen vastapuolella seisoo Pyramidenkogel jonka huipulta näkee kaikki Kärntenin alueen järvet. Siellä on kuulema jokaisen pakko käydä.

Olen reissannut vapaapäivinä myös Villachissa ja Spittalissa oman oppaan kanssa. Työpäivät menevät ihan mukavasti Pörtschach:ssa, mutta en malta odottaa, että olisi taas vapaapäivä ja pääsisi tutustumaan enemmän alueeseen, sen kulttuuriin ja mahdollisuuksiin. Sää on ollut lähes joka päivä aurinkoinen, niin ei täällä kauheasti Suomea vielä ikävä ole. Chao! ~Milla

Asiakaspalvelua kielimuurin harjalla

Näin on ensimmäinen työviikko saatu taputeltua, ja vieläpä suhteellisen kunniakkaasti läpi.
Ensimmäiset päivät meni pääasiassa kahvien nimiä ja valmistusprosesseja haltuun ottaessa ja talon tapojen opettelussa. Vajavaisesta saksankielentaidostani johtuen on saanut vasta muutamat tilaukset vastaanotettua heidän omalla äidinkielellään.
Englantia paremmin taitavat kyselevät sitten enemmän ja olemme vertailleet maidemme kulttuurillisia ja lainsäädännöllisiä eroja.
Työilmapiirissä ei juuri ole parannettavaa, vaan huumori on aina läsnä ja niin henkilökunta, kuin asiakkaatkin viihtyvät siellä.
Paikkahan on suhteellisen iso ja suosittu, niin kiirettä välillä pitää, mutta silloinhan hommiin pääsee paremmin kiinni ja aikakin kuluu tehokkaasti.
Kunhan tässä saa vähän paremmin kieltä haltuun niin pystyy paremmin ottamaan vastuuta pöydistä ja lunastamaan paikkaansa muunakin kuin "lisäkäsinä."
Tulevaa pääsiäisviikkoa mielenkiinnolla odottaen.

-Oskari

Matkalla reindling-mestariksi

Ensimmäinen työviikko herra Taupen kahvila-konditoriossa on läpytelty ja fiilikset ovat varsin mainiot. Jo ensimmäisestä työpäivästä lähtien olin pyörittelemässä erilaisia leivonnasia, muunmuassa Kärnteniläisiä reindling kakkuja. Herra Taupe sanoikin minulle aikaisemmin että hänen on tarkoitus tehdä minusta reindling-kakkumestari. Torstaina tulin tehneeksi myös lounaan, suomalaisia perinteitä kunnioittaen tein paikallisille karjalanpaistia. Työpäivät sujuivat hyvin ja aika kului nopeasti kun oli tekemistä. Ensiviikko tulee kulumaan samanlaisissa merkeissä, työpaikka on viihtyisä ja työntekijät ovat hyvin ystävällisiä. Olen työnteon ohessa yrittänyt myös laajentaa Saksankielen sanavarastoani, ja paikan vakioleipurismies, Georg on minua hyvin asian tiimoilta jeesannutkin. Katsotaan mitä ensiviikko tuo vielä tullessaan, seuraavaan kertaan!

-Joona

Ensimmäinen viikko Villachissa

Ensimäiseltä viikolta kertyi paljon uutta tietoa ja paljon kuvia. Harmi kyllä vapaa-ajan vähyyden ja huonon nettiyhteyden vuoksi kaikkea ei saa tänne jaettua.

Ensimäisenä päivänä olimme Oskarin kanssa mm. opetuskeittiössä ja valmistimme tartarpihviannoksen.

Juomatietouden opetus on aivan omaa luokkaansa. Oppitunneilla valmistetaan ja tutkitaan viinejä ja se lähenee jo enemmän kemianoppituntia

Tässä on hieman keittiön kokoonpanoa torstain tunnilta. Kokit valmistivat kauniita makeita jälkiruokia ja tarjoilijat lisäsivät annoksiin liekitettyjä marjoja ja hedelmiä.

Oskarikin pääsi testaamaan perinteisten aperatiivien ja cocktailien tekoa.

Tämän enempää en saanut kuvia kokoon tunnissa ja nyt pitää lähteäkkin jatkamaan ensimmäistä työpäivää. Palaillaan! -Milla

Terve

Noniin, ensimmäinen viikko kuudesta täällä Itävallassa, eteläisessä Kärntenissä on takana. Matkahan alkoi varsin hyvin, hyppäsin oikeaan bussiin ja vieläpä oikeisiin jatkoyhteyksiin. Tosin vähäinen unensaanti verotti mieltä ja ajattelukykyä sen verran että hukkasin matkapuhelimeni Münchenin kansainväliselle lentokentälle. Yli vuorokauden jälkeen siitä kun olin astunut kotiovestani ulos olimme perillä Villachissa, missä vietimme matkamme ensimmäiset 5 päivää osallistuen mukaan opetukseen sikäläisessä koulussa. Itse kokkiopiskeliana olin mukana opetuskeittiössä seuraamassa opetusta, Englanninkielen tunnilla jossa pääsin yleisön pyynnöstä pitämään suullisen esitelmän Suomesta. Kerran olin myös muistelemassa kuinka niitä lautasia kannetaan pöytään ja pöydästä pois. Ensimmäinen kuudesosa matkasta täällä kului varsin nopeasti, ja perjantaina saavuimme Sankt Veit an der Glaniin jossa vietämme seuraavat 4 viikkoa paikallisessa kahvila/leipomossa harjoittelijoina. Sää on suosinut, ihmiset ovat ystävällisiä ja maisemat kaunista katseltavaa, huomenna starttaa harjoittelu jota kovasti odotan. Loppuviikosta lisää ajatuksia, siihen asti, morjens.

Joona

Kohde saavutettu

Noni. Sehän olis eka viikko taputeltu ja paljon on jo kerennyt oppia paikallisten tavoista hoitaa asioita. Ihmisten pääasiallinen vilpittömyys, ystävällisyys ja vieraanvaraisuus on ollut positiivinen yllätys.
Kahvin ja varsinkaan viinin kanssa täällä ei nimittäin pelleillä, vaan niiden suhteen ollaan todella intohimoisia ja tehdään kaikki viimisen päälle perinteitä kunnioittaen.
Viikko koululla sujui hyvin, vaikkei ihan kaikkea mahdollista siitä irti saanut vajavaisen saksankielentaidon vuoksi. Tänne Sankt Veit an der Klaniin saavuttuamme esimiehemme esitteli työpaikan ja laski meidät sitten omatoimiseen ympäristön tutkimiseen. Infrastruktuurihan täällä on erittäin kiehtova.
Mielenkiinnolla odotan töiden alkamista ja ensimmäisen vuoren valloitusta.

-Oskari